Kotiseutumatka 2003: Maastoautomatka Kirvuun
Kuisman Sukuseuran piirissä oli herännyt ajatus kotiseuturetkestä, joka antaisi mahdollisuuden käydä myös lähes tiettömien taipaleiden takana olevissa kohteissa.
Bussilla tai henkilöautolla liikuttaessa on moni matkasuunnitelma muuttunut tai jäänyt pois ohjelmasta huonokuntoisen tien vuoksi. Päätimme tehdä matkan kokeilumielessä vain yhdellä maastoautolla, johon mahtui kuljettajan lisäksi seitsemän matkustajaa.
Kotiseutumatka tehtiin 16–17. heinäkuuta 2003. Matkareittimme oli suunnilleen seuraava: Imatra, Enso, Kirvu kk, Sairala, Hauhiala, Kuusaa, Äyräpää, Ihantala, Ylikuunu, Harvakorpi, Ilmee, Kirvu kk, Enso ja Imatra. Heti alkumatkasta Ensosta Mertjärven kautta Kirvun suuntaan ajettaessa selvisi, että oikea Land Rover-maasturi ammattinsa osaavan kuljettajan ohjaamana oli oikea valinta tälle reitille. Tien kunto oli todella sanoinkuvaamaton: syviä uria, kuoppia, kiviä, puita ja aurinkoisesta poutakelistä huolimatta syviä vesilätäköitä. Ryhmämme laski mukana tuodun kukan Kirvun sankarimuistomerkille. Ihailimme kirkonmäeltä avautuvaa kaunista maisemaa Kirvunjärvelle päin ja Heräjärven kirkasta vettä, jossa näkyvyys paikallisen sukellusharrastajan mukaan oli 6 m. Kauneuden vastakohta avautuu kävijän silmiin Kirvun hautausmaalla, joka on muutettu sotilasvarikoksi varasto- ja huoltohalleineen. Varikon toiminta on onneksi loppunut tai siirretty muualle.
Kirvun kirkonkylästä jatkoimme Sairalan kautta Hauhialaan, jossa tutustuttiin tältä suunnalta kotoisin olevien matkalaisten esivanhempien kotiseutuun. Hauhialassa oli komeasti näkyvissä Hauhiala - kyltti selvällä suomenkielellä ilmeisesti aktiivisten hauhialalaisten ansiosta. Helisevänjärvi rantamaisemineen oli kuvauksellisen kaunis katsella. Kylässä oli myös jonkin verran vanhaa rakennuskantaa jäljellä. Yöpyminen oli järjestetty Kuusaan Vanha Navetta - motellissa Muolaassa.
Toisen matkapäivän aloitimme Kuusaan hovista, joka oli päässyt todella huonoon kuntoon. Seuraavaksi tutustuimme Äyräpään kirkonmäkeen ja sillanpääasemaan Vuoksen rannassa. Jatkoimme Viipurin lähelle Ihantalan taistelun muistomerkille ja kuuluisalle taistelupaikalle.
Edellisten mielenkiintoisten nähtävyyksien jälkeen palasimme juurillemme Kirvuun. Suuntasimme Sairalan ja Ylikuunun kautta Harvakorpeen, jossa on sijainnut useita Kuisman suvun taloja. Harvakorven kylässä ei ole säilynyt yhtään ehjää rakennusta. Muutamia talojen ja navetoiden raunioita löytyy vielä ja näkyvin kaikista on Harvakorven tilan (Taavetti Kuisman) entinen kivinavetta, joka vieläkin erottuu selvästi Harvakorven peltoaukean yläreunassa ja navetan läheisyydessä ovat myös tiilisen päärakennuksen jäänteet. Mielenkiintoista oli havaita muutamien pihakasvien sitkeys: esimerkiksi liljat kukkivat Harvakorven mäellä, sireeneitä ja omenapuita oli vielä hengissä.
Seuraava kohteemme oli Karjalanranta Kirvunjärven eteläpuolella. Oppaamme Heikki muisti uskomattoman tarkasti tiet, talot, tilukset ja ihmiset eli löysimme haluamamme asuinpaikat ja saimme runsaasti asiaan liittyvää taustatietoa. Karjalanrannan rakennuksista ei ollut juuri mitään jäljellä. Varoittavana esimerkkinä tuleville Karjalan matkailijoille voin kertoa, että löysin vahingossa Matti Kuisman kaivon melkein kävelemällä korkeassa heinikossa olevaan avoimeen kaivoon.
Matkamme oli meille Kuisman suvun juurien etsijöille erittäin antoisa. Erittäin suuri kiitos siitä lankeaa oppaallemme Heikki Kaijankarille. Hän varmisti omalta osaltaan eri paikkojen löytymisen ja erinomaisen muistinsa ansiosta antoi ryhmällemme rautaisannoksen kirvulaista historiatietoa. Lisäksi haluan kiittää maastoauton kuljettaja Petri Parkkoa siitä, että hänen kalustollaan ja taidoillaan pääsimme paikkoihin, joita emme ehkä jalkaisin olisi saavuttaneet.
Maastoautomatkasta tuli kotiseutusafari ja elämysmatka. Koimme unohtumattoman matkan, näimme enemmän kuin osasimme edeltä käsin odottaa ja uskallamme suositella tätä tapaa teillekin arvoisat lukijat.
Matkakuvia
