Kuisman sukuseura ry

Sukuseuran jo perinteeksi muodostunut kotiseutumatka tehtiin tänä vuonna 28.–29. toukokuuta, ja se suuntautui Antreaan, Kirvuun, Ilmeelle, Hiitolaan, Kaukolaan, Käkisalmelle, Sakkolaan, Räisälään ja Vuok­senrantaan. Pääosa matkan osanottajista kokoontui jo torstai-illan 26.5. kuluessa Imatralle Hotelli Vuoksenhoviin, jotta seuraavana aamuna päästäisiin mahdollisimman varhain ylittämään raja.

Viimeisetkin matkalaiset ilmaantuivat  perjantai-aamuna 28.5. sovittuun aikaan klo 7 mennessä. Pie­nois­bussi, kaksi maastoautoa ja 17 iloista kotiseutumatkaajaa suuntasivat kohti rajaa, ensin kotimaan puolella Pelkolan raja-asemalle ja sieltä rajan yli Svetogorskin raja-asemalle. Tällä kertaa nopeasti su­ju­neiden raja­muodol­lisuuksien jälkeen hyödynnettiin Svetogorskissa (Enso) paikallisen lähikaupan palve­luja ja täydennettiin vielä matkaeväitä. Kun kaikkien ostokset oli saatu tehtyä, ajoneuvot suun­ta­sivat kohti Antreaa, jossa ensimmäinen pysähdyspaikka oli Antrean kirkonmäki. Jaloittelutauon aikana kä­vimme ns. vanhalla hautausmaalla, joka on edelleenkin käytössä, nyt venäläisenä kalmistona. 

Jo alkumatka Ensosta Antreaan antoi tuntumaa teiden kunnosta, kun matka eteni huomattavalta osin vasemmanpuoleista liikennettä muistuttaen savivelliä pursuavia routakuoppia ja keskeltä ajorataa ko­hoavia kivijärkäleitä kiertäen. Antrean kirkonmäeltä matka suuntautui pohjoiseen kohti Kirvun Sairalaa, Inkilää, Läylölää ja Ylikuunua ja edelleen Karjalan tasavallan puolelle Ilmeelle. Samalla tien kunto muut­tui yhä heikommaksi, ja lähes yhtäjaksoisena jonona vastaan tullut raskaasti kuormattujen puutava­ra­rekkojen ralli ei ainakaan parantanut tien kuntoa. Onneksi bussikuljettajamme oli rutinoitunut Kan­naksen kävijä, joka leppoisaan pohjoiskarjalaiseen tyyliinsä jaksoi hermostumatta pujotella pahim­pienkin routamonttujen läpi.

Ilmeeltä matkasuunta kääntyi kohti Käkisalmea ja Laatokkaa. Puutavararalli loppui hieman ennen Il­meetä, ja tien kuntokin parani takamuksissa selvästi tuntuvalla tavalla. Hiitolan jälkeen jätimme taak­semme Karjalan tasavallan ja siirryimme Käkisalmen piirin alueelle. Rajalla oli pieni pysähdys, kun pai­kalliset rajaviranomaiset tarkistivat, että asiakirjamme olivat kunnossa.

Maastoautot irtaantuivat Hiitolan asemalla viemään pienemmät ryhmät kohteisiin, jotka olivat bussille kulkukelvottomien teiden takana. Pääosa matkaajista jatkoi bussilla Kaukolaan katselemaan Koverilan maisemia, jossa vanhan suomalaisasutuksen merkit olivat lähes kokonaan hävinneet ja peittyneet näyttävien venäläisdatsojen alle.

Koverilasta jatkettiin Käkisalmen läpi ajaen jo aiemmilta matkoilta tutuksi muodostuneeseen maja­paikkaan Hotelli Losevskajaan Sakkolan Kiviniemessä. Käkisalmen jälkeen tiekin parani lähes hyvä­kun­toisen suomalaisvaltatien tasoon. Illan mittaan myös maastoautoryhmät ilmaantuivat Losevoon. 

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui lauantaina 29.5. sateen sävyttämässä säässä. Maastoautot läh­ti­vät omille reiteilleen. Bussi suuntasi kohti Räisälää, mutta ensimmäinen pysähdys oli vain muutaman kilometrin matkan jälkeen Sakkolan Viiksanlahdella, jossa tarkistettiin vanhoja suomalaisasuinsijoja sekä käytiin katsomassa ennen sotia maankuulu radiumlähde..

Viiksanlahdelta suunnattiin Käkisalmen Marjalanniemelle Eila Oivon lapsuudenkotiin. Siellä pääsimme nauttimaan maukkaista välipaloista, joita ilmestyi pöytään paikan nykyisten asujien toimesta sekä Eilan matkakasseistaan taikomana. Lämminhenkinen vierailu päättyi ajallaan, ja matka jatkui poutaantuvassa säässä Räisälän kautta kohti Helisevänjärveä sekä maastoautojen kanssa sovittua kohtaamispaikkaa Kirvun puolella Matikkalan maitokombinaatin tienhaarassa.

Maastoautot odottivat sovitussa paikassa. Lyhyen suunnittelutuokion jälkeen matkalaiset järjes­täy­tyivät jatkamaan matkaa. Pikkubussi suuntasi Sairalan kautta jo edellispäivänä tutuksi tullutta Sairalan – Koljolan – Antrean huonokuntoista maantietä kohti Antrean kirkonmäkeä, jonne sovittiin kaikkien autojen tapaaminen. Yksi maastoautoista suuntasi Sairalan – Antrean kautta Vuoksen eteläpuolelle Lana­kylän seuduille. Toinen maastoautoista suuntasi ensin Kirvun Hauhialaan, Hauhialan Kuismien kantasijoille. Sieltä jatkettiin Sairalaan, josta tehtiin poikkeama Kirvunjärven etelärannalle seuramme puheenjohtajan Markku Kuisman isien maille. Matkalla Antrean kirkonmäelle tavoitteena oli vielä pis­täytyä Antrean puolella Taurunkylässä, mutta tuoreiden metsähakkuiden jäljiltä tieura oli niin huono­kuntoinen, että katsoimme paremmaksi olla yrittämättä edes maastoautolla.

Antrean kirkonmäellä autot jälleen kohtasivat, ja matkalaiset järjestäytyivät kulkuneuvoihin matkus­tus­asiakirjojen mukaisesti. Matka kohti Svetogorskin – Imatran raja-asemaa alkoi vähän haikeissa tun­nel­missa, kun tiedossa oli, että mukava matka on kohta päättymässä. Kävimme monessa vanhassa tutussa paikassa, ja uusiakin kohteita saatiin kartoitettua. Muutama osallistuja sai unohtumattoman elämyksen päästessään ensi kerran vanhempiensa kotipaikalle, ja pari kohdetta jäi vielä ajanpuutteen vuoksi odot­tamaan tulevia matkoja.

 Kuvia matkasta