Kesäkuun toiseen viikonvaihteeseen ajoittuneelle kotiseutumatkalle ilmoittautui yhteensä 17 lähtijää, joista valitettavasti yksi joutui juuri ennen lähtöä perumaan matkansa sairastumisen vuoksi. Ennen matkaa puheenjohtajamme Markku Kuisma sai hieman jännittää myös viisumien ehtimistä. Vaikka viisumianomukset oli toimitettu hyvissä ajoin jo huhtikuussa, Markku odotteli viisumeja vielä matkaviikon alussa. Viisumit ja muut matkustusasiakirjat tulivat sitten ’hyvissä ajoin’ pari päivää ennen ensimmäisen ryhmän lähtöä, eikä mitään paniikkia ehtinyt muodostua…
Tänä vuonna matka oli kaksiosainen, sillä ensimmäinen 3-henkinen ryhmä suuntasi Matti Jokisen Pajerolla jo varhain perjantaiaamuna 8.6. Vaalimaan kautta kohti Vatnuorin kylää Koivistolla. Tavoitteena oli Tommi Salomaan äidin kotipaikka, joka saatiinkin paikannettua. Kaikki rakennukset olivat hävinneet kuten koko Vatnuorin kylä, joka oli aikanaan sijainnut aivan rannan tuntumassa talot tiiviisti kahteen riviin tien varteen rakennettuina.
Lopuista 13 matkalaisesta suurin osa kokoontui perjantai-illan 8.6. kuluessa Imatralle Hotelli Vuoksenhoviin. Kun viimeisetkin matkalaiset olivat saapuneet varhain lauantaiaamuna 9.6. paikalle, joukko asettautui matkustusasiakirjojen mukaisesti ryhmittyen Markku Kuisman Jeeppiin ja Pohjolan Matkan pikkubussiin.
Nopeasti sujuneiden rajamuodollisuuksien jälkeen oli pikapysähdys Svetogorskissa, jossa tehtiin viimeiset matkaeväiden täydennykset Sorvalin Valinnasta. Svetogorskista jatkettiin kauniissa kesäsäässä kohti Viipuria. Matkalla pysähdyttiin katselemaan Ihantalan taistelukentän maisemia. Samalla otettiin ryhmäkuva Ihantalan taistelujen muistomerkin ääressä.
Saavuttuamme Viipuriin suuntasimme ensin legendaariseen Mornepos puistoon, johon tutustuimme tehden omaehtoisesti vaihtelevia pikakierroksia. Palatessamme puistokierroksilta myös perjantaina Koivistolla matkannut ryhmä oli ehtinyt paikalle yöpymispaikastamme Dobryi Los hotellista (Таверна Добрьій Лось) Sakkolan Kiviniemestä.
Monreposista suuntasimme Viipurin vanhalle kauppatorille. Maastoautot jätettiin torin vartioidulle parkkikentälle, ja koko joukko sijoittautui kiertoajelua varten pikkubussiin.
Puheenjohtajamme Markku oli ennalta tehnyt sähköpostilla lounasvarauksen Pyöreän Torniin, mutta käydessään ennen kiertoajelun kysymässä lounasvarauksesta ilmeni, että varausta ei löytynyt. Lisäksi Pyöreän Tornin henkilökunta oli ilmoittanut, että suunnittelemamme lounasaikaan ravintoa on täysi. Onneksi saimme välittömästi varattua lounaspaikan Pyöreän Tornin naapurina sijaitsevasta NORD-WEST ravintolasta (Рестран Норд-Вест). Ennen lounasta jäi aikaa runsas tunti, joka käytettiin tutustumalla Viipuriin ensin kiertoajelun muodossa ja lopuksi jalkautumalla Punaisenlähteen torin kulmalla ja kävellen sieltä kirjaston kautta läpi Torkkelinpuiston ja Park-Esplanadan takaisin vanhalle kauppatorille ja lounaspaikkaan.
Lounaan jälkeen joukkomme järjestäytyi taas uudelleen. Pikkubussi suuntasi 7 matkustajan kanssa Muolaan – Sakkolan suuntaan. Molemmat maastoautot ja niiden 9 kyytiläistä puolestaan lähdimme kohti Antreaa.
Pikkubussi otti kurssin Viipurista Pietarin tietä Perkjärvelle, josta matka jatkui edelleen Muolaaseen. Muolaanjärven hienoja rantojen mukaillen ja suurten ”datsojen” korkeita aitoja ohitellen bussi saapui Viholaan, hienon hiekkarannan maisemaan. Viholassa bussiryhmä kävi Juhani Kuisman isoisän talopaikoilla ja tapasi pietarilaisen Svetan omassa ”datsassaan”. Muutamat osanottajista ovat poikenneet hänen luonaan joillakin aikaisemmilla Viholan matkoilla. Kahviakin olisi ollut tarjolla hyvin suomea puhuvan Svetan loma-asunnossa.
Matka jatkui takaisin Lavolan kautta Kyyrölään, josta suunnattiin Kuusaan kautta kohti Kiviniemeä. Ennen hotellia oli vielä pikainen katsaus Kiviniemen kosken maisemaan. Pitkä matkapäivä alkoi jo painua illan puolelle, ja illallinen odotti. Bussiryhmä odotti myös mielenkiinnolla, minkälaisia kokemuksia oli maastoautojen matkalaisilla kerrottavana iltapäivän kokemuksista.
Maastoautoryhmämme ensimmäinen kohde oli Vuoksen eteläpuolella Lanakylässä, jossa kävimme katsomassa Pekka Kuisman isän kotitalon jäännöksiä Lanajoen tuntumassa. Lanakylästä matka jatkui pohjoiseen Kirvun suuntaan tavoitteena Antrean Taurunkylä. Siellä ajoimme ensin edellisvuodesta tuttua tietä Taurunjärven tuntumaan lähelle entistä Lahdenpohjan pihapiiriä.
Osa maastoautojoukostamme jäi autojen tuntumaan kahvinkeittoon ja ihailemaan Taurunjärven rantamaisemia, kun me muut menimme katsomaan Päivi Oksasen ja hänen tätinsä Anja Kuisman vuonna 1848 Lahdenpohjassa syntyneen esiäitinsä Maria Taurun kotimaisemia. Päivi ja Anja jäivät tutkailemaan Lahdenpohjan pihapiiriä paikan nykyisen, udzbekkitaustaisen isäntäväen opastamina, kun itse tyttäreni Kaisan ja hänen puolisonsa Pasi Talvitien kanssa lähdimme vaeltamaan metsän läpi vajaan kilometrin päässä olevaan isäni synnyinpaikkaan Paunahoon Leinjärven rannalla.
Kun joukko oli jälleen koossa, ajoimme kevään 2011 matkalta tuttua tietä tavoitteena varsinainen Taurunkylä. Yllätykseksemme maastosta olikin hävinnyt valtavien maansiirtotöiden alle se risteysalue, josta olisi pitänyt suunnata kohti pohjoista Taurunkylälle. Edessä oli maan läjitysalue ja valtava noin sata metriä leveä ja itä–länsi suuntainen, lähes viivasuora, maanrakennustyömaa. Matkan jälkeen tehdyt selvitykset vahvistivat, että rakennustyö oli osa rakenteilla olevaa Kiviniemen – Antrean välistä, Viipurin ohittavaa tavaraliikennerataa.
Tarkemman maastotiedustelun jälkeen jouduimme tekemään johtopäätöksen, että Taurunkylä jäi jälleen saavuttamatta. Samalla jouduimme muutoinkin rukkaamaan uusiksi matkasuunnitelmamme, sillä rakennustyömaa oli hävittänyt myös Antrean Sokkalaan johtavan tieuran alun. Totesimme, että Koljolan kautta kiertäen suunniteltu matkareitti Sokkalan, Vuoksenrannan ja Vuosalmen–Äyräpään kautta Kiviniemeen veisi niin paljon aikaa, että olisimme perillä vasta noin puolenyön aikoihin. Niinpä päädyimme siihen, että menimme hieman kiertäen, mutta parempia ja nopeampikulkuisia teitä Sairalan ja Räisälän kautta Kiviniemeen Dobryi Los hotelliin, jonne pikkubussilla matkannut ryhmämme osa oli jo kotiutunut aiemmin. Päivällisen jälkeen ilta jatkui vielä tovin kerratessa päivän matkakokemuksia.
Hyvin nukutun yön ja illalla päivällisen yhteydessä mukaan saadut aamiaiset nautittuamme matkavarusteet pakattiin taas kulkuneuvoihin. Samalla pilvisenä alkanut sunnuntaiaamu 10.6. muuttui lupaavasti auringonpaisteeksi. Maastoautot ja niiden kahdeksan matkalaista lähtivät kohti Hiitolaa, Ilmettä ja Kirvua. Pikkubussi suuntasi ensin etelään Vuoksen yli varsinaisen entisen Kiviniemen kylän alueelle, jossa käytiin paikallistamassa Leo Karetvaaran äidin kotitalon sijainti. Kiviniemestä suunnattiin takaisin Vuoksen pohjoispuolelle ensimmäisenä kohteena Haitermaa, jossa katsoimme ohiajaen kunniapuheenjohtajamme Kari Kuisman isoisän talon. Kääntymässä kävimme August Kiurun talon kivijalan vieressä. Paikalta tuli mukaan myös muistoksi muutama Karjalanruusun juurakko..
Haitermaasta bussi jatkoi Räisälän suuntaan. Ennen Räisälää pysähdyimme toviksi Tiurinlinnan muistomerkillä. Räisälässä ensimmäisenä kohteena oli Unnunkoski (Unnonkoski). Unnunkoskelta palasimme Räisän kirkonkylään. Siellä pysähdyimme Räisälän kirkonmäellä ja kävimme myös tutustumassa tieristeysalueen paikallisiin kauppoihin.
Räisälästä matka jatkui kohti Kirvun Sairalaa. Tavoitteena oli käydä ensin katsomassa Tietäväjärven maisemissa noin kaksi kilometriä Kirvun suuntaan Anja Kuisman ja Päivi Oksasen suvun asuinsijoja, mutta vajavaisen ennakkovalmistelun seurauksena tavoite jäi hieman vajaaksi.
Seuraavana bussiryhmän kohteena oli Kirvun puolella Hauhiala, jossa pidimme tauon nauttien matkaeväitämme kenttälounaan muodossa. Hauhialasta matka jatkui Sairalaan. Siellä tavoitteena oli käydä Anja Kuisman lapsuudenkodin paikalla, mutta jälleen vajavainen ennakkovalmistelu sekä kymmenen vuoden aikana hävinneiden rakennusten jäljet ja kasvillisuusmuutokset estivät kohteen löytämisen.
Sairalasta pikkubussi matkasi Antrean kautta Svetogorskiin rajalle. Antreassa pysähdyimme lyhyesti kirkonmäellä ja kävimme pikaisesti myös ns. vanhalla hautausmaalla.
Svetogorskissa rajamuodollisuudet sujuivat jälleen yllättävän nopeasti, ja olimme jo ennen ilta seitsemää takaisin Hotelli Vuoksenhovin pihassa. Oli aika kiitellä kaikkia miellyttävästä matkaseurasta ja toivottaa turvallista kotimatkaa. Autot yksi kerrallaan hävisivät omille teilleen ja itse jäin istuskelemaan Vuoksenhoviin odotellen rajan takana vielä viipyviä maastoautoja, joista toisen kyydissä olin jatkamassa matkaa kotikonnuille Hämeeseen.
Maastureilla matkanneiden kohteet olivat Kirvun Harvakorpi, Rautjärven Ilmee sekä Hiitolan Nolvinmäki. Harvakorven entisen talon pihalla nautittiin picknick-lounas. Ryhmä kävi myös Asko Meskin kotipaikalla noin puolen kilometrin päässä Harvakorven talonpaikalta.
Ilmeellä käytiin katsomassa tuhoutunutta kirkkoa, sen vielä pystyssä olevaa kellotornia ja lähellä olevaa sankarimuistomerkkiä. Lisäksi tutustuttiin Kemppisen suvun kotiseutuun kirkonkylän tuntumassa Luorikkojärven rantamilla.
Ilmeeltä maastoautot jatkoivat Leningradin alueelta Karjalan tasavallan puolelle Hiitolaan. Rajamuodollisuudet tälläkin rajalla ovat tiukat, ja passit sekä rajavyöhykeluvat tarkastettiin huolella mennen tullen. Hiitolassa etsittiin Pekan äidin (Matin isoäidin) kotipaikkaa Nolvinmäellä. Ryhmä oli oikealla peltoaukealla, mutta tarkka talon paikka aiheutti epävarmuutta ja hakemista. Jälkeenpäin tehtyjen tarkistusten perusteella kuitenkin ilmeni, että oikeassakin paikassa oli käyty.
Paluumatkalla maastoautoryhmä poikkesi vielä Kirvun kirkolla ja pusikoituneella hautausmaalla. Paluu rajalle ja Imatralle tapahtui kuten bussiryhmälläkin Antrean kautta. Kellon lähennellessä ilta yhtätoista, maastoautot viimein ilmaantuivat Vuoksenhovin parkkipaikalle, ja pääsimme jatkamaan matkamme viimeistä osuutta.
Paavo Kuisma
Matkakuvia
